Yksi itselleni tärkeä kokemus tapahtui Tampereella. Olin muuttanut sinne ja järjestimme kahden opiskelijatoverini kanssa Rahvaanmusiikin kerho -nimistä kansanmusiikkiklubia Ravintola Telakalla. Erkki oli kutsuttu esiintymään - minun pyynnöstäni ja järjestämänäni tietenkin. Ravintola oli täysi, suuri osa yleisöstä oli nuorehkoa tamperelaisopiskelijaväkeä. Voi kyllä mua jännitti! Miten tämä nuori yleisö ottaa vastaan tuolloin päälle 70vuotiaan eteläpohjalaisen mestarikansanlaulajan. Miten noloa se onkaan, jos yleisö vaan höpisee ja minä olen "raahannut" Erkin tänne laulamaan ja Ahtin soittamaan epäkohteliaalle yleisölle. Huoleni oli turha! Ensimmäisten tahtien jälkeen yleisö jäi kuuntelemaan hiljaa, ja kappaleen päätyttyä taputukset ja huudot olivat valtaisat. Kyllä siinä kohdassa tämän järjestäjätytön silmäkulmasta taisi kyynel vierähtää - helpotuksesta, liikutuksesta, arvostuksesta Erkkiä kohtaan. Uskomaton taito ottaa tuollainen yleisö yhdellä laululla "haltuun"!
Eteläpohjalaisesta mestarikansanlaulajasta katse kääntyi väitöskirjatyön alkaessa eteläpohjalaisiin viulisteihin.
Ja samoissa eteläpohjalaisissa maisemissa koetan nyt 1,5 viikon ajan kirjoittaa vimmalla. Ja kuitenkin rauhassa. Ajatuksella. Väitöskirjan ensimmäinen käsikirjoitus olisi tarkoitus saada valmiiksi jouluun mennessä. Nähtäväksi jää kuinka lähellä tavoitettani olen tämän 1,5 viikon jälkeen.