Pienestä painostuksesta ja kahden ihanan ja tärkeän ihmisen myötävaikutuksesta (KIITOS isi ja Juuli!) syntyi loistava ajatus kirjoittaa tutkimukseni matkapäiväkirjaa blogiin muidenkin kuin vain itseni luettavaksi. Matkapäiväkirjaan kirjoitan ajatuksiani matkan varrelta, tien vierestä ja välipysäkeiltä. Ja toivon saavani liitettyä tekstini oheen myös kuvia, videota, ääninauhaa...

”Tärkeintä ei ole perille pääsy vaan matkalla olo” on NIIN totta. Mutta tässä tapauksessa täytyy kyllä myöntää, että myös se, mikä odottaa perillä on minulle todella tärkeää. Siellä odottaa väitöstyö: esityksellinen osio sen kaikkine konsertteineen sekä väitöskirja esitystallenteineen.


Tutkimusmatkan aikana mukaan on tarttunut eteläpohjalaisten soittajien elämänkertomuksia ja soitteita. Niiden avulla koetan musisoivana tutkijana selvittää: miten 1880-1930-luvuilla syntyneiden viulunsoittajien soittotyyli on muuttunut tanssimusiikin murroksessa; vai onko se muuttunut; mitkä ovat murroksen ilmentymät elämänkertomuksissa; mitkä asiat ovat säilyneet sukupolvesta toiseen murroksesta huolimatta?


sunnuntai 12. heinäkuuta 2009

Musiikillinen toiminta ja tutkimus = Toimintatutkimus

Näin siinä sitten kävi. Se viimeinen (ainakin tässä vaiheessa siltä näyttäisi) metodologinen pala loksahti paikalleen. Metodologialla tarkoitan tässä tekemisen tapaa eli tutkimukseni menetelmää.

Ja tuo palanen kantaa nimeä toimintatutkimus (participatory action research). Toimintatutkimuksessa tutkija ei edes yritä pysyä objektiivisena tai edes subjektiivisena havainnoijana, vaan sekä osallistuu musiikilliseen toimintaan yhdessä tutkittavien kanssa ja sen lisäksi osallistaa ja luo uutta tutkimuskentällään. 

Toimintatutkimukseen kuuluu olennaisena osana toiminnan arviointi ja kehittäminen. Minun työssäni tämä on tarkoittanut ja tarkoittaa Martin ja Paulin kanssa soittamista, keskustelemista, julkisissa tilaisuuksissa kappaleiden esittämistä, Lauhan Spelien ensiesitystä kokonaisuudesta, Östermyran musiikkipäivien erilaisen kokonaisuuden esitystä, Karijoen pyhäinpäiväkonserttien esitystä sekä Hääpolskasta haitarijatsiin - Väitöskirja soi! -esityksiä Tampereella. Ja jokaisessa välissä lisää palautteen vastaanottoa, esitysten arviointia, lisää harjoittelua ja keskustelua siitä mikä biisi toimii ja mikä ei, ohjelmiston suunnittelua ja käsikirjoituksen muokkausta rinnan ohjelmiston kanssa.

Ja kun nyt tähän vaiheeseen on päästy, aion sulkea tämän prosessin muodostaman ympyrän sueraavalla tavalla. Aion syksyllä viedä dvd:n näytille Isojoelle ja Karijoelle. Ja ottaa vielä kerran palautetta vastaan sekä tutkittaviltani, heidän lähisukulaisiltaan, yleisössä olleilta ja mahdollisesti sellaisiltakin, jotka eivät ole nähneet yhtäkään esityksistä. Tallennan nämä palautetilaisuudet ja kirjoitan väitöskirjaani luvun siitä miten nämä tutkimuksessa mukana olleet ja/tai sitä läheltä seuranneet ovat prosessin kokeneet. Muuttiko se jotain? Koskettiko se? Saiko se heidät ajattelemaan asioista eri tavalla kuin aikaisemmin? Muuttiko se heidän arvojansa? Tai toimintaansa?

* * *

Tämä kaikki siis tiedoksi myös sinne Etelä-Pohjanmaan suuntaan teille, joiden tiedän seuraavan blogiani. Sanaa saa levittää ja Lauhan Speleissä tavataan ensi viikolla! Mukavaa!

torstai 9. heinäkuuta 2009

Soittotyylin etnografia?

Niin, palaan jälleen aiheeseen, josta kirjoitin enemmän huhtikuun alussa...

Musiikkianalyysin ja tyylintutkimuksen kohteena ovat usein musiikin nuotinnettavissa olevat ominaisuudet. Kansanomaisen soittotyylin analyysissa mielenkiinnon kohteena ovat kenties soittajan muuntelu- ja koristelutavat. Nämä kuulonvaraisesti opitut ja muistinvaraisesti säilyneet sävelmät ovat nuotinnettavissa ja kuvattavissa graafisesti nuottina.

Omassa työssäni menetelmiäni sekä aineiston keruun että sen analysoinnin vaiheissa ovat olleet soittaminen, imitointi, bi-musikaalinen työskentely soittajien kanssa, musisoiva tutkija -menetelmä. Olen esittänyt tutkimustuloksia lavalla - nyt on aika kirjoittaa niistä, saada soittotyylin analyysin tulokset dvd:n ohessa myös paperille. En aio enkä halua keskittyä soittotyylin nuotinnettaviin ominaisuuksiin. En aio tässä vaiheessa "latistaa" nuottikuvaksi jotain sellaista, jota uskon pystyväni paremmin kuvailemaan tekstinä. Soittotyylin analyysin kohteena työssäni on enemmänkin soittajien soittotekniikka ts. tapa, jolla soittaja tuottaa tietynlaisen saundin, soittotyylin.

Voinko siis todeta käyttäväni etnografiaa kuvailevana metodina? Ja kirjoittaa soittotyylin etnografiasta? Etnografisesta soittotyylintutkimuksesta?