PALAUTETTA KIITOS!

Olen saanut kiitoksia ja kommentteja sekä puhelimitse, kasvotusten että sähköpostitse. Teille, jotka tätä blogia seurailevat tai satunnaisesti lukevat esitän vielä toiveen, että kertoisitte kommenttejanne myös tänne. Kaikenlaiset ruusut ja risut, kannustus ja kritiikki, villit ehdotukset ja pilkunviilaukset ovat tervetulleita - nimellä tai anonyymisti!

Eli klikkaa alapuolella näkyvä X kommenttia ja kirjoita viestisi oikealla olevaan ruutuun. Sen jälkeen valitse ruudun alapuolelta haluatko jättää viestin anonyymisti (alin pallukka) tai omalla nimelläsi tai nimimerkillä (toiseksi alin). Ja sitten vain julkaiset kommentin. Heleppoa!

Väitöskirja soi ja tanssi eilen Keskuksella viimeisen kerran.

Ohi on! Väitöskirja on soinut ja tanssinut eilen illalla Tutkivan Teatterityön Keskuksella viimeisen kerran. Olo on haikeahko, mutta NIIN onnellinen! Tiedän, että olen viimeisten viikkojen aikana saanut kokea jotain itselleni suurta ja merkittävää. Tämä prosessi on yksi niitä minun elämäni "merkittäviä avainkokemuksia", joita aineistoni soittajien elämänkertomuksista tutkin. Kaikki meni hienosti, tunnelma esiintyjien kesken oli loistava ja ilmeisesti tunnelma on välittynyt myös yleisölle. Kiitoksia sateli niin työryhmältä, esiintyjiltä kuin yleisöltäkin. Jopa se keskiviikon keskustelu, jota lopulta kai eniten jännitin, kääntyi minun voitokseni :) Tai ainakin käänsin sen omassa päässäni voitokseni :)

Tämä kaikki on ollut yksi mun elämäni kohokohtia. Sellaisenaan se ei enää koskaan palaa. Sitä on odotettu, suunniteltu, odotettu, suunniteltu ja nyt se on ohi. Harjoitusviikolla sanoinkin, että olo on samanlainen kuin viikko ennen meidän häitä. Suunnittelut, käsikirjoitukset, järjestelyt on tehty ja silloin oli aika antaa vastuu toisiin käsiin ja vain toteuttaa tehtyjä suunnitelmia. Konserttien tapauksessa vastuu siirtyi Matille, ohjaajalle. Mun piti enää vain soittaa viulua ja kysyä Matilta, että minkälaisen tunnelman sä tähän kohtaan haluat. Haluatko, että olen Eemeli Riskun kansansoittokilpailuesityksen jälkeen suuttunut, pettynyt, iloinen, pilkallinen? Ja kokonaisuus, lopputulos oli mun nähdäkseni erilainen kuin olin suunnitellut, mutta parempi ja hauskempi, mitä olin kuvitellut. Ja kuten sanottu, mikäs taiteellinen prosessi se olisi ollut jos muutosta ei olisi tapahtunut.

Kaikki esitykset olivat täynnä yleisöä! Ilo oli katsella täysiä katsomoita - vaikken esityksen aikana yleisöön pystynyt katsomaankaan :) Kiitos salin täyttämisestä teille kaikille, jotka olitte siihen osallisena!

Tänään soi ensi-illassa!

Tänään Hääpolskasta haitarijatsiin soi ensimmäisen kerran yleisölle. Jännittää, ei jännitä, jännittää, ei jännitä. Totta kai vähän jännittää, mutta suurimmat jännitykset olen jännitellyt pois jo viime kevään aikana :) Viimeisen viikon olen lähinnä keskittynyt Matin ohjeiden seuraamiseen ja sisäistämiseen, ammattilaisten työnteon ihailemiseen ja oheistoiminnan viimeistelemiseen.

Olo on itse asiassa yllättävänkin varma. Tiedän, että kokonaisuudesta tuli erilainen kuin viimeisimmässä käsikirjoituksessani, ja olen siihen tosi tyytyväinen. Ja mikäs taiteellinen prosessi se olisi, jos niin ei tapahtuisi? Tiesin sen jo etukäteen ja suunnitelma onkin liittää viimeisin synopsis väikkärin liitteeksi, jotta lukija-katsoja voi verrata liitettä valmiiseen dvd:hen - vaikka en näiden kahden eroja ja yhtäläisyyksiä tässä tutkimuksessa alakaan analysoimaan. Ne olkoot materiaalina tuleville tutkimuksille - tai sitten ei :) Koko työryhmä on mielestäni tehnyt työtä silmälläpitäen tutkimukseni ja sen reunaehdot. Myös he ovat sisäistäneet, että kyseessä ei ole pelkästään taiteen ehdoilla tehtävä esitys. Vaikka he tekevät omaa työtään, on tämä meille kaikille kai kuitenkin jollain tapaa myös uutta.

Olo on myös siinä mielessä varma, että kun vastaanotto on jo tähän asti ollut ristiriitaisehko, niin sitä samaa on odotettavissa esitysten jälkeenkin. Uskon, että ystävät, sukulaiset ja tuttavat tukevat minua oli lopputulos mikä tahansa ja antavat rakentavaa palautetta sekä hyvässä että pahassa. Ohjaajille ja kollegoille uskon sekä tekstistäni että teoksesta välittyvän sen, mitä olen työssäni ajanut takaa. Ja keskiviikkoisessa keskustelussa ko. ihmisten kanssa voin selittää lisää, jos ja kun heille on jäänyt epäselvyyksiä ja kysymyksiä. Uskon, että palaute on työni ja myös vastaavanlaisten tulevien töiden kannalta tärkeää.

Aikaisemmissa konserteissa Isojoella, Seinäjoella ja Karijoella olen kokenut, että teen konserttia tietylle yleisölle tiettyyn kontekstiin. Tällä kertaa tunnen ja tiedän, että teen ja teemme tätä tutkimustani varten. Tänään on se päivä! Tärkeä päivä! Minulle :)

Ainiin. Ja tänään klo 11.33 menen juttelemaan YLEn Tampereen radioon suoraan lähetykseen siitä miten niin muka väitöskirja soi :)

Taiteellinen prosessi osana tieteellistä tutkimusta

Tutkijan kirjoittama käsikirjoitus muokkautuu ohjaajan, esiintyjien, työryhmän käsissä. Harjoitukset ovat käynnissä, ja ilolla ja ihmetyksellä katselen, kuuntelen ja koen, kuinka jokainen tekee oman osansa. Nekin osat, joista en itse ymmärrä yhtään mitään :) Vastuu on siirtynyt tutkija-käsikirjoittajalta ohjaajalle. Lauantaina vastuu siirtyy kuulija-katsoja-kokijalle. Millä nämä tunteet ja kokemukset voisi tallentaa? Ah.

KAKSI LOPPUUNMYYTYÄ ESITYSTÄ!

Aivan huikaistuneena, suorastaan liikuttuneena :) otin vastaan tiedon, että kaksi Hääpolskasta haitarijatsiin -esitystä on loppuunmyyty! Näköjään kun oikein kovasti uskoo asiaansa ja tekee sitä asiaa, niin kyllä se jossain vaiheessa kantaa hedelmää!

Uusi vuosi, valmis väitöskirja!

Uuden vuoden väitöskirjalupauksia:

Lupaan valmistella, harjoitella ja pitää väitöskirjakonsertit.
Lupaan pitää lomaa konserttien ja niiden jälkeisen jälkipuinnin jälkeen. (lento Gambiaan nousee Helsinki-Vantaalta 19.2 ja laskeutuu takaisin Helsinki-Vantaalle 6.3).
Loman jälkeen lupaan kirjoittaa loppuvuoden.
Lupaan saada väitöskirjan tekstiosuuden valmiiksi vuoden 2009 loppuun mennessä.

Laskin eilen, että Gambianloman jälkeen mulla on noin 10 kuukautta eli 41 viikkoa aikaa kirjoittaa väitöskirja valmiiksi. Tämä on laskettu siten, että lopetan työt joulukuussa 18.12. Joka viikossa on 5 työpäivää. Jos pidän pääsiäisen (2 pvää), vapun, helatorstain ja juhannusaaton lomaa, niin se tarkoittaa, että todellisuudessa mulla on vain 40 työviikkoa. Jos aion kesällä pitää yhtään lomaa tai mennä opettamaan Ellivuoreen tai Tekijä Esiin! -leirille, niin viikkojen määrä vähenee entisestään. Mutta jos oletettaisi, että en pitäisi lomaa, enkä menisi opettamaan, niin... Jos väitöskirjan sivumäärä olisi noin 200 sivua, se tarkoittaisi sitä, että mun täytyisi kirjoittaa 5 sivua viikossa eli sivu päivässä. Todellisuudessa sivumäärä tulee todennäköisesti olemaan hieman suurempi ja lisäksi dvd:n työstäminen täytyy laskea erikseen. Aika huima tahti!!!

Hätä ei kuitenkaan ole tämännäköinen, sillä onhan mulla tekstiä valmiina jo kahden refereeartikkelin (2 x 30 sivua) ja yhden ei-refereeartikkelin (15 sivua) verran. Lisäksi tietokoneella on lukuisia muita tekstejä sekä valmiina pätkinä että odottamassa muokkausta. Kuitenkin aikaa täytyy laskea myös uuteen kirjallisuuteen tutustumiselle ja aineiston analysoimiselle.

Odotan innolla alkanutta vuotta! Odotan innolla konsertteja, konserttien jälkeistä aikaa, lomaa ja kirjoittamista! Odotan innolla säännöllisehköjä työviikkoja (maaliskuusta lähtien), joihin kuuluu kirjoittamisen lisäksi opetusta maanantaisin ja seminaareja silloin tällöin keskiviikkoisin. Odotan innolla symposiumeja Turussa (26.-28.3) ja Oulussa (23.-25.4). Odotan innolla palautetta, jota aion saada ja vaatia teksteistäni. Edessä on hyvä vuosi! Ja lupaukseni mukaisesti vuoden päätteeksi väitöskirja on valmis ja menee esitarkastukseen.