Keskiviikkona oli siis Lauhan Speleissä väitöskirjatyöni ensimmäinen konsertti. Se, jota olen jännittänyt jo puolisen vuotta. Lopulta kuitenkin kävi niin, että mitä lähemmäs esitystä päästiin, sitä vähemmän jännitti. Eniten oikeastaan lopulta jännitti ensimmäinen läpimeno tiistaina, kun nuo lähimmät Hannu, Pilvi ja Esko näkivät esityksen ensimmäistä kertaa kokonaisena - tai siis eihän sitä kukaan muukaan ollut kokonaisena aikaisemmin nähnyt. Paitsi minä mielessäni, pääni sisällä.
Ja voi kuinka esityksestä tulikaan juuri sellainen, jonka oli pääni sisällä ajatellut. Tai ehkä vielä parempi!
Esityksen rakenne myötäili väitöskirjani rakennetta. Soittamaan oppimisesta, tanssisoittajan roolin muutoksen kautta soittotyyleihin. 40 minuuttinen konsertti eteni vuoroin musiikin, vuoroin juontojen keinoin.
Palaute konsertista oli aitoa ja sydämellistä! Emmi Salosen (jota konsertissa esitin) tytär tuli onnenkyynelissä kiittämään. Sekä "Emmin", "Yrjön" että "Viljamin" soitot kuulostivat kuulemma aivan aidoilta ja toivat yleisössä olleille vanhemmille ihmisille mieleen nämä jo edesmenneet soittajat. Monet - myös mm. Piia ja Saikku, jotka eivät ole tunteneet näitä konsertin soittajia - sanoivat esityksen olleen liikuttava ja herkistävä. Esityksen luoma tunnelma kosketti!
Käsiohjelman etu- ja takakansi
