Erkistä Marttiin, Pauliin ja Eemeliin

Tradiossa soi Erkki Rankaviita. Istun Rauhalassa meidän mökillä pöydän ääressä ja tuijotan syksyistä pihaa ja metsää ikkunasta. Erkistähän tämä koko tutkimustyö on tavallaan lähtenyt liikkeelle vuonna 1997. Järjestin tuolloin Tekijä Esiin! -nimistä kansanmusiikkitapahtumaa kotikunnassani Keravalla, ja Erkki valittiin vuoden Tekijäksi. Minä olin järjestäjäporukasta se, joka esitteli vuoden Tekijän tapahtuman pääkonsertissa. Niinpä läksin pääsiäisenä 1997 Erkkiä Kytölän loukolle tapaamaan. Ja kuten tarina kertoo, ei se siihen yhteen kertaan jäänyt :D Niitä tapaamisiahan tuli sitten kymmeniä ja taas kymmeniä, milloin missäkin yhteydessä. Ja vuonna 2003 valmistui Mestarikansanlaulaja Erkki Rankaviidan eletty ja laulettu elämä. Eli pro gradu -tutkielmani.

Yksi itselleni tärkeä kokemus tapahtui Tampereella. Olin muuttanut sinne ja järjestimme kahden opiskelijatoverini kanssa Rahvaanmusiikin kerho -nimistä kansanmusiikkiklubia Ravintola Telakalla. Erkki oli kutsuttu esiintymään - minun pyynnöstäni ja järjestämänäni tietenkin. Ravintola oli täysi, suuri osa yleisöstä oli nuorehkoa tamperelaisopiskelijaväkeä. Voi kyllä mua jännitti! Miten tämä nuori yleisö ottaa vastaan tuolloin päälle 70vuotiaan eteläpohjalaisen mestarikansanlaulajan. Miten noloa se onkaan, jos yleisö vaan höpisee ja minä olen "raahannut" Erkin tänne laulamaan ja Ahtin soittamaan epäkohteliaalle yleisölle. Huoleni oli turha! Ensimmäisten tahtien jälkeen yleisö jäi kuuntelemaan hiljaa, ja kappaleen päätyttyä taputukset ja huudot olivat valtaisat. Kyllä siinä kohdassa tämän järjestäjätytön silmäkulmasta taisi kyynel vierähtää - helpotuksesta, liikutuksesta, arvostuksesta Erkkiä kohtaan. Uskomaton taito ottaa tuollainen yleisö yhdellä laululla "haltuun"!

Eteläpohjalaisesta mestarikansanlaulajasta katse kääntyi väitöskirjatyön alkaessa eteläpohjalaisiin viulisteihin.

Ja samoissa eteläpohjalaisissa maisemissa koetan nyt 1,5 viikon ajan kirjoittaa vimmalla. Ja kuitenkin rauhassa. Ajatuksella. Väitöskirjan ensimmäinen käsikirjoitus olisi tarkoitus saada valmiiksi jouluun mennessä. Nähtäväksi jää kuinka lähellä tavoitettani olen tämän 1,5 viikon jälkeen.

Omintakeinen sormitustekniikka

Tänään starttaan seminaarin jälkeen kohti Isojokea. Huomenna ja ylihuomenna soivat Kirkonkylällä, Viitalähteen Martin kotona polskat ja sorttiset. Pyrkimykseni on opetella Martin omintakeinen sormitustekniikka. Aikaisemmat lyhyet yritykset ovat päättyneet siihen, että huomaan soittavani tällä itselleni uudella tavalla niin epäpuhtaasti, että hyvä kun kappaletta tunnistaa :) Tällä kertaa olen valmistautunut vain tämän tekniikan opetteluun. Mukana on nuotit muutamista kappaleista, joita olen aiemmin Martilta ja Paulilta oppinut, joten voin nuotteihin merkitä ensin torstaina sorminumerot, sitten illalla harjoitella ja kirjoittaa, jotta sitten perjantaina voin opetella lisää kappaleita.

Puhuin Martin kanssa puhelimessa ja sovittiin nämä soitteluhetket. Kun kerroin tavoitteeni opetella soittamaan hänen tekniikallaan, Martti nauroi minulle ääneen: "älä ny, väärin opettelet" :)

Musiikillinen toiminta ja tutkimus = Toimintatutkimus

Näin siinä sitten kävi. Se viimeinen (ainakin tässä vaiheessa siltä näyttäisi) metodologinen pala loksahti paikalleen. Metodologialla tarkoitan tässä tekemisen tapaa eli tutkimukseni menetelmää.

Ja tuo palanen kantaa nimeä toimintatutkimus (participatory action research). Toimintatutkimuksessa tutkija ei edes yritä pysyä objektiivisena tai edes subjektiivisena havainnoijana, vaan sekä osallistuu musiikilliseen toimintaan yhdessä tutkittavien kanssa ja sen lisäksi osallistaa ja luo uutta tutkimuskentällään. 

Toimintatutkimukseen kuuluu olennaisena osana toiminnan arviointi ja kehittäminen. Minun työssäni tämä on tarkoittanut ja tarkoittaa Martin ja Paulin kanssa soittamista, keskustelemista, julkisissa tilaisuuksissa kappaleiden esittämistä, Lauhan Spelien ensiesitystä kokonaisuudesta, Östermyran musiikkipäivien erilaisen kokonaisuuden esitystä, Karijoen pyhäinpäiväkonserttien esitystä sekä Hääpolskasta haitarijatsiin - Väitöskirja soi! -esityksiä Tampereella. Ja jokaisessa välissä lisää palautteen vastaanottoa, esitysten arviointia, lisää harjoittelua ja keskustelua siitä mikä biisi toimii ja mikä ei, ohjelmiston suunnittelua ja käsikirjoituksen muokkausta rinnan ohjelmiston kanssa.

Ja kun nyt tähän vaiheeseen on päästy, aion sulkea tämän prosessin muodostaman ympyrän sueraavalla tavalla. Aion syksyllä viedä dvd:n näytille Isojoelle ja Karijoelle. Ja ottaa vielä kerran palautetta vastaan sekä tutkittaviltani, heidän lähisukulaisiltaan, yleisössä olleilta ja mahdollisesti sellaisiltakin, jotka eivät ole nähneet yhtäkään esityksistä. Tallennan nämä palautetilaisuudet ja kirjoitan väitöskirjaani luvun siitä miten nämä tutkimuksessa mukana olleet ja/tai sitä läheltä seuranneet ovat prosessin kokeneet. Muuttiko se jotain? Koskettiko se? Saiko se heidät ajattelemaan asioista eri tavalla kuin aikaisemmin? Muuttiko se heidän arvojansa? Tai toimintaansa?

* * *

Tämä kaikki siis tiedoksi myös sinne Etelä-Pohjanmaan suuntaan teille, joiden tiedän seuraavan blogiani. Sanaa saa levittää ja Lauhan Speleissä tavataan ensi viikolla! Mukavaa!

Soittotyylin etnografia?

Niin, palaan jälleen aiheeseen, josta kirjoitin enemmän huhtikuun alussa...

Musiikkianalyysin ja tyylintutkimuksen kohteena ovat usein musiikin nuotinnettavissa olevat ominaisuudet. Kansanomaisen soittotyylin analyysissa mielenkiinnon kohteena ovat kenties soittajan muuntelu- ja koristelutavat. Nämä kuulonvaraisesti opitut ja muistinvaraisesti säilyneet sävelmät ovat nuotinnettavissa ja kuvattavissa graafisesti nuottina.

Omassa työssäni menetelmiäni sekä aineiston keruun että sen analysoinnin vaiheissa ovat olleet soittaminen, imitointi, bi-musikaalinen työskentely soittajien kanssa, musisoiva tutkija -menetelmä. Olen esittänyt tutkimustuloksia lavalla - nyt on aika kirjoittaa niistä, saada soittotyylin analyysin tulokset dvd:n ohessa myös paperille. En aio enkä halua keskittyä soittotyylin nuotinnettaviin ominaisuuksiin. En aio tässä vaiheessa "latistaa" nuottikuvaksi jotain sellaista, jota uskon pystyväni paremmin kuvailemaan tekstinä. Soittotyylin analyysin kohteena työssäni on enemmänkin soittajien soittotekniikka ts. tapa, jolla soittaja tuottaa tietynlaisen saundin, soittotyylin.

Voinko siis todeta käyttäväni etnografiaa kuvailevana metodina? Ja kirjoittaa soittotyylin etnografiasta? Etnografisesta soittotyylintutkimuksesta?