Pienestä painostuksesta ja kahden ihanan ja tärkeän ihmisen myötävaikutuksesta (KIITOS isi ja Juuli!) syntyi loistava ajatus kirjoittaa tutkimukseni matkapäiväkirjaa blogiin muidenkin kuin vain itseni luettavaksi. Matkapäiväkirjaan kirjoitan ajatuksiani matkan varrelta, tien vierestä ja välipysäkeiltä. Ja toivon saavani liitettyä tekstini oheen myös kuvia, videota, ääninauhaa...

”Tärkeintä ei ole perille pääsy vaan matkalla olo” on NIIN totta. Mutta tässä tapauksessa täytyy kyllä myöntää, että myös se, mikä odottaa perillä on minulle todella tärkeää. Siellä odottaa väitöstyö: esityksellinen osio sen kaikkine konsertteineen sekä väitöskirja esitystallenteineen.


Tutkimusmatkan aikana mukaan on tarttunut eteläpohjalaisten soittajien elämänkertomuksia ja soitteita. Niiden avulla koetan musisoivana tutkijana selvittää: miten 1880-1930-luvuilla syntyneiden viulunsoittajien soittotyyli on muuttunut tanssimusiikin murroksessa; vai onko se muuttunut; mitkä ovat murroksen ilmentymät elämänkertomuksissa; mitkä asiat ovat säilyneet sukupolvesta toiseen murroksesta huolimatta?


lauantai 26. heinäkuuta 2008

"Lauhan Speleissä Isojoella tehtiin keskiviikkona tiedettä, joka myös kuulosti hyvältä."

Näin kirjoitti Pohjalainen perjantain 25.7.08 lehdessä. Aivan mahtava kommentti! Johonkin tämän tyyliseen mä olen kai koko ajan pyrkinytkin :)

Keskiviikkona oli siis Lauhan Speleissä väitöskirjatyöni ensimmäinen konsertti. Se, jota olen jännittänyt jo puolisen vuotta. Lopulta kuitenkin kävi niin, että mitä lähemmäs esitystä päästiin, sitä vähemmän jännitti. Eniten oikeastaan lopulta jännitti ensimmäinen läpimeno tiistaina, kun nuo lähimmät Hannu, Pilvi ja Esko näkivät esityksen ensimmäistä kertaa kokonaisena - tai siis eihän sitä kukaan muukaan ollut kokonaisena aikaisemmin nähnyt. Paitsi minä mielessäni, pääni sisällä.

Ja voi kuinka esityksestä tulikaan juuri sellainen, jonka oli pääni sisällä ajatellut. Tai ehkä vielä parempi!

Esityksen rakenne myötäili väitöskirjani rakennetta. Soittamaan oppimisesta, tanssisoittajan roolin muutoksen kautta soittotyyleihin. 40 minuuttinen konsertti eteni vuoroin musiikin, vuoroin juontojen keinoin.

Palaute konsertista oli aitoa ja sydämellistä! Emmi Salosen (jota konsertissa esitin) tytär tuli onnenkyynelissä kiittämään. Sekä "Emmin", "Yrjön" että "Viljamin" soitot kuulostivat kuulemma aivan aidoilta ja toivat yleisössä olleille vanhemmille ihmisille mieleen nämä jo edesmenneet soittajat. Monet - myös mm. Piia ja Saikku, jotka eivät ole tunteneet näitä konsertin soittajia - sanoivat esityksen olleen liikuttava ja herkistävä. Esityksen luoma tunnelma kosketti!















Käsiohjelman etu- ja takakansi


maanantai 16. kesäkuuta 2008

Lauhan Spelit -esittelyteksti

Isojoella Lauhan Speleissä esitettävä Hääpolskasta haitarijatsiin on ensimmäinen konsertti laajemmasta konserttisarjasta, joka liittyy Tuuli Talvitie-Kellan tekeillä olevaan väitöskirjatyöhön. Lauhan Spelien konsertissa kuullaan perinteistä kansanmusiikkia, isojokisia soitteita vuosien takaa sekä vanhaa tanssimusiikkia. Konsertissa päästään hääsoiton ja kansansoittokilpailuiden tunnelmaan sekä kuullaan isojokisen tanssiorkesteri Neliapilan – joka on esiintynyt 1940-luvun lopulla – soittoa viulun, haitarin, trumpetin ja rumpujen voimin.

Konsertissa esiintyvät Tuuli Talvitie-Kella (viulu ja juonto), Martti Viitalähde (viulu), Pauli Kortesniemi (viulu), Pilvi Talvitie (harmooni ja viulu), Esko Järvelä (viulu ja rummut), Hannu Kella (haitari) sekä Timo Herrala (trumpetti).

ks. www.lauha.fi tai http://www.lauha.fi/?sid=235


Pauli Kortesniemi, minä ja Martti Viitalähde Isojoen kotiseutumuseolla 4.6.2008
Kuva: Timo Talvitie









tiistai 3. kesäkuuta 2008

Disposition hahmottelua

On päiviä, jolloin väitöskirjan kokonaisuus tuntuu pehmeältä pilvilinnalta, johon voi luottaa, joka hahmottuu vähitellen, joka on valmistuttuaan jotain hienompaa kuin mikään aikaisemmin aikaansaamani tuotos. On kuitenkin myös päiviä, jolloin pienemmänkin osakokonaisuuden hahmottaminen tuntuu mahdottomalta, saavuttamattomalta. Kokonaisuus tuntuu niin suurelta ja konkretisoitumattomalta, että sen hahmottaminen pään sisällä tuntuu saavan aivot oikosulkutilaan.

Muutamia viikkoja sitten esittelin työni dispositiota kollegoilleni jatkokoulutusseminaarissa. Koko jatkokoulutusseminaarin merkittävin anti on mielestäni siinä, että tiettyyn päivämäärään mennessä täytyy valmistaa jotakin muille esiteltävään valmiuteen ja perustella tekemiään valintoja ja vastata asiantuntevien kollegoiden aukirepiviin kysymyksiin. Pilvilinnat eivät suojaa. Niiden sisällä olevat rakenteet ja tukipilarit täytyy tehdä näkyviksi. Niiden olemassaolo ja syy osana tutkimusta täytyy pystyä perustelemaan kaikilta mahdollisilta näkökannoilta.

Alla oleva väitöskirjani dispositio noudattelee perinteistä tieteen IMRD-mallia (...kerrankin mun työssäni jotain perinteistä). Johdantoluvussa (=Introduction) esittelen tutkimuskysymykset, aineiston ja metodologian lyhyesti, tutkimuksen raportoinnin tavat (kirja, konsertit, tallenne) sekä työn rakenteen. Toisessa luvussa esittelen käyttämäni teoriat ja metodologian (=Methods) ja kolmannessa luvussa aineiston. Neljäs ja viides luku valottavat tutkimustuloksia (=Results). Ja kuudennessa eli viimeisessä luvussa esittelen tutkimukseni prosessia ja pohdiskelen työni tuloksia ja ennen kaikkea käyttämiäni menetelmiä osana alalla tänä päivänä käytävää keskustelua (=Discussion).

Hääpolskasta haitarijatsiin
Tanssimusiikin murros ja sen soiva tulkinta

1. JOHDANTO

1.1 Työn tausta
1.2 Tutkimustulokset
1.3 Aineisto ja metodologia lyhyesti
1.4 Tutkimuksen raportointi
1.5 Työn rakenne / Kokonaisuus

2. KOLMITASOINEN METODOLOGIA

2.1 Tutkija kokijana - Kokemuksen tutkimus & taiteellinen tutkimus
2.1.1 Tapahtuma, havainto, kokemus
2.1.2 Eletty, koettu, kerrottu
2.1.3 Musiikki kokemuksen kohteena

2.2 Soittaja kertojana - Elämäkerrallinen lähestymistapa kulttuurisessa musiikintutkimuksessa
2.2.1 Elämä kerronnan kohteena
2.2.2 Elämäkerrallisen lähestymistavan menneisyys
2.2.3 Kertomusten tulkinta
2.2.4 Kuvitteelliset kenttämatkat
2.2.5 Tutkijan vapaus ja vastuu
2.2.6 Tutkijan kirjoittamat kertomukset

2.3 Tutkija soittajana - Musiikillisen tyylin tutkimus
2.3.1 Mestareilta kisälleille
2.3.2 Musisointi kertojien kanssa
2.3.3 Uuden soitteen opetteluprosessi
2.3.4 Soitteen analyysiprosessi
2.3.5 Opetteluprosessin ja analyysin rakenne

3. AINEISTO: SOITTAJAT, KERTOMUKSET JA SOITTEET

3.1 Eteläpohjalaiset soittajien elämäkerrallinen aineisto
3.2 Aineiston kaksi sukupolvea
3.3 Eteläpohjalaisten viulistien soiva aineisto

4. TANSSIMUSIIKIN MURROS

4.1 Soittaja oppijana
4.1.1 Soittamaan oppimisen tapojen muutos ja muuttumattomuus
4.1.2 Soittamaan oppimisen kaksi vaihetta - vai kolme?
4.1.3 Musiikillinen kasvuympäristö
4.1.4 Soittajien esikuvat lähellä
4.1.5 Ensimmäiset kosketukset soittimeen
4.1.6 Yhteisöllinen ja tilannesidonnainen tapa oppia

4.2 Hääpolskasta haitarijatsiin
4.2.1 Hääsoittaja
4.2.2 Tanssisoittaja yhtyeineen

5. JA SEN SOIVA TULKINTA

5.1 Soittotyylin muutos ja muuttumattomuus
5.1.1 Hääpelimanni Emil Riskun (s.1880) soittotyylistä
5.1.2 Tanssisoittaja Paavo Santaheinin (s.1926) soittotyylistä

5.2 Yhdessä soittamisen kokemuksista
5.2.1 Hiljaisen tiedon välittyminen
5.2.2 Soivan tiedon välittyminen
5.2.3 Soittotoverini Martti Viitalähteen (s.1924) soittotyylistä
5.2.4 Soittotoverini Pauli Kortesniemen (s.1929) soittotyylistä

6. TUTKIMUKSEN PROSESSI JA PROSESSIN TUTKIMUS

6.1 Tutkimuksen monitasoinen prosessi
6.2 Taiteellinen työ analyysivälineenä ja tutkimustuloksena
6.3 Tallenne tutkimustuloksena ja jatkotutkimuksen aineistona

Lähteet
Liitteet

torstai 15. toukokuuta 2008