UUSI YHTYE

Ja jottei elämä ja kevät menisi vallan tekstin viilaukseksi, vaan tutkija saisi myös musisoida, olemme perustaneet uuden yhtyeen! JESSSSSSS!

Yhtye on harjoitellut jo kahdesti: ensimmäiset jamit pidettiin tapaninpäivänä Viitalähteellä ja eilen loppiaisena soiteltiin yhdessä samalla kokoonpanolla samassa paikassa jo toistamiseen. Samalla päätettiin ensimmäisestä keikasta (Lauhan Spelit 21.7.2010) ja puhuttiin tosiaan oikein yhtyeestä. Nimeäkin pohdiskeltiin... Kun Maritta Santahuhta oli Isojoen Joulu -lehden eräässä kuvatekstissä heittänyt ilmoille ajatuksen siitä, että onkohan Isojoen Kansanpelimannit tekemässä comebackin :D Että sitä sitten pohdittiin, että oltaisko ihan perinteisesti Isojoen kansansoittajat vai Isojoen pikkupelimannit vai ehkä Isojoen nuoremmat kansansoittajat vai kenties Isojoen pikkukansansoittajat :D Toki myös nimessä voisi ottaa huomioon tämän yhtyeen mahtavan ikähaitarin: Isojoen monenpolvenpelimannit? Nimiasia jäi ilmaan leijumaan. Nimiehdotuksia saa toki jättää tuonne kommenttiosioon blogiin.

Yhtyeen jäsenet ikäjärjestyksessä:

Martti Viitalähde 85v, viulu (ja haitari)

Lasse Kauramäki 60v, harmooni

Tuuli Talvitie-Kella 32v, viulu

Atte Viitalähde 16v, kontrabasso

Yhtyeen ohjelmisto on muotoutumassa. Joka tapauksessa tarkoitus on ottaa uusiokäyttöön Isojoen kansansoittajien 1970-luvulla soittamia isojokisia biisejä. Niitä samoja, joita Kortesniemen Pauli on kuullut Kankaanpään Yrjön soittavat Kärjenkoskella 1930-40 luvuilla. Niitä samoja, joita Yrjö ja Pentilän Viljami opettivat nuoremmilleen 1970-luvulla kansanpelimannien harjoituksissa. Niitä samoja, joita minä olen oppinut Paulilta ja Martilta 2000-luvulla.

"Nippupäivä"

Vuosi on vaihtunut, yliopiston apuraha vastaanotettu 6 kuukaudelle, väitöskirjakonserttien extrat kuvattu, väitöskirjan käsikirjoitus lähetetty opponenteille tarkastettavaksi "nippupäivää" varten, joululomat lomailtu.

Ai mikä nippupäivä? Maanantaina 1.2.2010 järjestetään Tampereella seminaari, jossa käsitellään vain minun työtäni. Lähetin väitöskirjan ja konserttitallenteen ennen joulua ohjaajalleni Vesa Kurkelalle sekä opponenteilleni Hannu Sahalle ja Pirkko Moisalalle. Ja 1.2 he sitten saapuvat Treelle antamaan palautetta kokonaisuudesta, väitöskirjan käsikirjoituksesta. Sen jälkeen joko viimeistelen ja jätän työni tarkastukseen parissa kuukaudessa tai teen suuria muutoksia... parissa kuukaudessa. Riippuen siitä mitä heillä on sanottavaa työstäni. Riippuen siitä minkälaisia aukkoja he löytävät käsittelystä ja päättelystä, epäloogisuuksia rakenteesta, vajavaisuuksia teoriasta ja niin edelleen. Tavoitteena olisi joka tapauksessa saada se tohtorinhattu loppukevään/alkukesän aikana. Ja nyt kun olen sen täällä julkisesti ääneen lausunut, se täytyy toteuttaa ja tehdä töitä vimmatusti päämäärän tavoittamiseksi :D

Kaunista, unelmat täyttävää vuotta 2010 kaikille!

Erkistä Marttiin, Pauliin ja Eemeliin

Tradiossa soi Erkki Rankaviita. Istun Rauhalassa meidän mökillä pöydän ääressä ja tuijotan syksyistä pihaa ja metsää ikkunasta. Erkistähän tämä koko tutkimustyö on tavallaan lähtenyt liikkeelle vuonna 1997. Järjestin tuolloin Tekijä Esiin! -nimistä kansanmusiikkitapahtumaa kotikunnassani Keravalla, ja Erkki valittiin vuoden Tekijäksi. Minä olin järjestäjäporukasta se, joka esitteli vuoden Tekijän tapahtuman pääkonsertissa. Niinpä läksin pääsiäisenä 1997 Erkkiä Kytölän loukolle tapaamaan. Ja kuten tarina kertoo, ei se siihen yhteen kertaan jäänyt :D Niitä tapaamisiahan tuli sitten kymmeniä ja taas kymmeniä, milloin missäkin yhteydessä. Ja vuonna 2003 valmistui Mestarikansanlaulaja Erkki Rankaviidan eletty ja laulettu elämä. Eli pro gradu -tutkielmani.

Yksi itselleni tärkeä kokemus tapahtui Tampereella. Olin muuttanut sinne ja järjestimme kahden opiskelijatoverini kanssa Rahvaanmusiikin kerho -nimistä kansanmusiikkiklubia Ravintola Telakalla. Erkki oli kutsuttu esiintymään - minun pyynnöstäni ja järjestämänäni tietenkin. Ravintola oli täysi, suuri osa yleisöstä oli nuorehkoa tamperelaisopiskelijaväkeä. Voi kyllä mua jännitti! Miten tämä nuori yleisö ottaa vastaan tuolloin päälle 70vuotiaan eteläpohjalaisen mestarikansanlaulajan. Miten noloa se onkaan, jos yleisö vaan höpisee ja minä olen "raahannut" Erkin tänne laulamaan ja Ahtin soittamaan epäkohteliaalle yleisölle. Huoleni oli turha! Ensimmäisten tahtien jälkeen yleisö jäi kuuntelemaan hiljaa, ja kappaleen päätyttyä taputukset ja huudot olivat valtaisat. Kyllä siinä kohdassa tämän järjestäjätytön silmäkulmasta taisi kyynel vierähtää - helpotuksesta, liikutuksesta, arvostuksesta Erkkiä kohtaan. Uskomaton taito ottaa tuollainen yleisö yhdellä laululla "haltuun"!

Eteläpohjalaisesta mestarikansanlaulajasta katse kääntyi väitöskirjatyön alkaessa eteläpohjalaisiin viulisteihin.

Ja samoissa eteläpohjalaisissa maisemissa koetan nyt 1,5 viikon ajan kirjoittaa vimmalla. Ja kuitenkin rauhassa. Ajatuksella. Väitöskirjan ensimmäinen käsikirjoitus olisi tarkoitus saada valmiiksi jouluun mennessä. Nähtäväksi jää kuinka lähellä tavoitettani olen tämän 1,5 viikon jälkeen.

Omintakeinen sormitustekniikka

Tänään starttaan seminaarin jälkeen kohti Isojokea. Huomenna ja ylihuomenna soivat Kirkonkylällä, Viitalähteen Martin kotona polskat ja sorttiset. Pyrkimykseni on opetella Martin omintakeinen sormitustekniikka. Aikaisemmat lyhyet yritykset ovat päättyneet siihen, että huomaan soittavani tällä itselleni uudella tavalla niin epäpuhtaasti, että hyvä kun kappaletta tunnistaa :) Tällä kertaa olen valmistautunut vain tämän tekniikan opetteluun. Mukana on nuotit muutamista kappaleista, joita olen aiemmin Martilta ja Paulilta oppinut, joten voin nuotteihin merkitä ensin torstaina sorminumerot, sitten illalla harjoitella ja kirjoittaa, jotta sitten perjantaina voin opetella lisää kappaleita.

Puhuin Martin kanssa puhelimessa ja sovittiin nämä soitteluhetket. Kun kerroin tavoitteeni opetella soittamaan hänen tekniikallaan, Martti nauroi minulle ääneen: "älä ny, väärin opettelet" :)