Huomenna soi Seinäjoella (Östermyra på svenska)

Östermyran toiset musiikkipäivät ovat ottaneet ohjelmistoonsa Hääpolskasta haitarijatsiin -konsertin. Huomenna 15.8.2008 soi Liinamaan tuvassa konserttisarjan yksi pieni osa. Kleemolan Piia on mukana ensimmäistä kertaa Eemeli Riskuna. Ja Laitisen Heikkikin esittäytyy konsertissa kansansoittokilpailuiden toimeenpanijana.

Harjoittelin tänään huomisen konsertin biisejä ensimmäistä kertaa Lauhan Spelien konsertin jälkeen. Kyllä se viulunsoitto vielä sujui - lomasta huolimatta! Ja samalla se toi esiin oivalluksia, joihin en edellisen konsertin tiimellyksessä ehtinyt reagoimaan. Tammikuun konserttiin täytyy "korjata" ainakin Emmin puku (Orimattilan kansallispuvusta Härmän puvuksi) ja Emmin soittoasento. Viljon soittoasentoa voisi puolestaan kokeilla pienemmällä viululla. Toimisiko se minulla paremmin 3/4-viululla? Saisinko vibraaton soimaan aidommin? Tällä hetkellä Viljon vibraatto ei oikein toimi. Pystyn toteuttamaan sen parhaiten 3-sormella, 1- ja 2-sormella jollain lailla, 4-sormella en lainkaan. Ja heti kun vibraaton toteuttaminen tuntuu vaikealta, huomaan, että yritän auttaa päällä. Tai siis reaktio on tukea leualla viulua... Mutta kun Viljon viulu oli olkavarrella, eikä olkapäällä, niin päällä tai leualla auttaminen on mahdotonta. Tukea pitää yrittää antaa ranteella, joka on koppaa vasten, mutta se tuntuu todella raskaalta ja väsyttää käden nopeasti. Tässä on siis syksyllä paljon töitä!

Lisäksi Martin haitarinsoittoa täytyy ehdottomasti hyödyntää tammikuun konserteissa. Onhan hän elävä esimerkki siitä kuinka 5-riviset haitarit valtasivat alaa ja monet soittajat vaihtoivat 30-luvulla soittimensa haitariin.

Ja kuningasidea oli myös se, joka tuli Lavialla automatkalla: Tutkivan teatterityön keskuksen lavan voisi jakaa kahtia siten, että toisella puolella olisi esim. vuoden 1900 lavastus ja toisella puolella vuoden 1930 lavastus. Sekä soittamaan oppiminen että tanssisoitot voisivat tapahtua aina sillä puolella minne ne kuuluvat. Ja valoilla pystyisi auttamaan juonenkulkua siten, että aina se puoli pimenee, jota ei tarvita. Ja samalla sillä puolella voisi vaihtaa (tarvittaessa) lavasteita. Sitten kansansoittokilpailut ja yhteissoittohan voivat toki olla "molemmilla puolilla" ja keskellä lavaa. Tai jos/kun lava on liian pieni tähän, niin ainakin alun soittamaan oppimispätkän voisi jakaa näin. Siihen tila riittää. Ja kun hääsoitto ja -tanssi alkaa, niin koko lava olisi jo käytössä.

Elokuu kuluu, arki odottaa - sitten syyskuussa. Huomisen konsertin jälkeen jatkuu vielä loma :)

"Lauhan Speleissä Isojoella tehtiin keskiviikkona tiedettä, joka myös kuulosti hyvältä."

Näin kirjoitti Pohjalainen perjantain 25.7.08 lehdessä. Aivan mahtava kommentti! Johonkin tämän tyyliseen mä olen kai koko ajan pyrkinytkin :)

Keskiviikkona oli siis Lauhan Speleissä väitöskirjatyöni ensimmäinen konsertti. Se, jota olen jännittänyt jo puolisen vuotta. Lopulta kuitenkin kävi niin, että mitä lähemmäs esitystä päästiin, sitä vähemmän jännitti. Eniten oikeastaan lopulta jännitti ensimmäinen läpimeno tiistaina, kun nuo lähimmät Hannu, Pilvi ja Esko näkivät esityksen ensimmäistä kertaa kokonaisena - tai siis eihän sitä kukaan muukaan ollut kokonaisena aikaisemmin nähnyt. Paitsi minä mielessäni, pääni sisällä.

Ja voi kuinka esityksestä tulikaan juuri sellainen, jonka oli pääni sisällä ajatellut. Tai ehkä vielä parempi!

Esityksen rakenne myötäili väitöskirjani rakennetta. Soittamaan oppimisesta, tanssisoittajan roolin muutoksen kautta soittotyyleihin. 40 minuuttinen konsertti eteni vuoroin musiikin, vuoroin juontojen keinoin.

Palaute konsertista oli aitoa ja sydämellistä! Emmi Salosen (jota konsertissa esitin) tytär tuli onnenkyynelissä kiittämään. Sekä "Emmin", "Yrjön" että "Viljamin" soitot kuulostivat kuulemma aivan aidoilta ja toivat yleisössä olleille vanhemmille ihmisille mieleen nämä jo edesmenneet soittajat. Monet - myös mm. Piia ja Saikku, jotka eivät ole tunteneet näitä konsertin soittajia - sanoivat esityksen olleen liikuttava ja herkistävä. Esityksen luoma tunnelma kosketti!















Käsiohjelman etu- ja takakansi

Lauhan Spelit -esittelyteksti

Isojoella Lauhan Speleissä esitettävä Hääpolskasta haitarijatsiin on ensimmäinen konsertti laajemmasta konserttisarjasta, joka liittyy Tuuli Talvitie-Kellan tekeillä olevaan väitöskirjatyöhön. Lauhan Spelien konsertissa kuullaan perinteistä kansanmusiikkia, isojokisia soitteita vuosien takaa sekä vanhaa tanssimusiikkia. Konsertissa päästään hääsoiton ja kansansoittokilpailuiden tunnelmaan sekä kuullaan isojokisen tanssiorkesteri Neliapilan – joka on esiintynyt 1940-luvun lopulla – soittoa viulun, haitarin, trumpetin ja rumpujen voimin.

Konsertissa esiintyvät Tuuli Talvitie-Kella (viulu ja juonto), Martti Viitalähde (viulu), Pauli Kortesniemi (viulu), Pilvi Talvitie (harmooni ja viulu), Esko Järvelä (viulu ja rummut), Hannu Kella (haitari) sekä Timo Herrala (trumpetti).

ks. www.lauha.fi tai http://www.lauha.fi/?sid=235

Pauli Kortesniemi, minä ja Martti Viitalähde Isojoen kotiseutumuseolla 4.6.2008
Kuva: Timo Talvitie

Disposition hahmottelua

On päiviä, jolloin väitöskirjan kokonaisuus tuntuu pehmeältä pilvilinnalta, johon voi luottaa, joka hahmottuu vähitellen, joka on valmistuttuaan jotain hienompaa kuin mikään aikaisemmin aikaansaamani tuotos. On kuitenkin myös päiviä, jolloin pienemmänkin osakokonaisuuden hahmottaminen tuntuu mahdottomalta, saavuttamattomalta. Kokonaisuus tuntuu niin suurelta ja konkretisoitumattomalta, että sen hahmottaminen pään sisällä tuntuu saavan aivot oikosulkutilaan.

Muutamia viikkoja sitten esittelin työni dispositiota kollegoilleni jatkokoulutusseminaarissa. Koko jatkokoulutusseminaarin merkittävin anti on mielestäni siinä, että tiettyyn päivämäärään mennessä täytyy valmistaa jotakin muille esiteltävään valmiuteen ja perustella tekemiään valintoja ja vastata asiantuntevien kollegoiden aukirepiviin kysymyksiin. Pilvilinnat eivät suojaa. Niiden sisällä olevat rakenteet ja tukipilarit täytyy tehdä näkyviksi. Niiden olemassaolo ja syy osana tutkimusta täytyy pystyä perustelemaan kaikilta mahdollisilta näkökannoilta.

Alla oleva väitöskirjani dispositio noudattelee perinteistä tieteen IMRD-mallia (...kerrankin mun työssäni jotain perinteistä). Johdantoluvussa (=Introduction) esittelen tutkimuskysymykset, aineiston ja metodologian lyhyesti, tutkimuksen raportoinnin tavat (kirja, konsertit, tallenne) sekä työn rakenteen. Toisessa luvussa esittelen käyttämäni teoriat ja metodologian (=Methods) ja kolmannessa luvussa aineiston. Neljäs ja viides luku valottavat tutkimustuloksia (=Results). Ja kuudennessa eli viimeisessä luvussa esittelen tutkimukseni prosessia ja pohdiskelen työni tuloksia ja ennen kaikkea käyttämiäni menetelmiä osana alalla tänä päivänä käytävää keskustelua (=Discussion).

Hääpolskasta haitarijatsiin
Tanssimusiikin murros ja sen soiva tulkinta

1. JOHDANTO

1.1 Työn tausta
1.2 Tutkimustulokset
1.3 Aineisto ja metodologia lyhyesti
1.4 Tutkimuksen raportointi
1.5 Työn rakenne / Kokonaisuus

2. KOLMITASOINEN METODOLOGIA

2.1 Tutkija kokijana - Kokemuksen tutkimus & taiteellinen tutkimus
2.1.1 Tapahtuma, havainto, kokemus
2.1.2 Eletty, koettu, kerrottu
2.1.3 Musiikki kokemuksen kohteena

2.2 Soittaja kertojana - Elämäkerrallinen lähestymistapa kulttuurisessa musiikintutkimuksessa
2.2.1 Elämä kerronnan kohteena
2.2.2 Elämäkerrallisen lähestymistavan menneisyys
2.2.3 Kertomusten tulkinta
2.2.4 Kuvitteelliset kenttämatkat
2.2.5 Tutkijan vapaus ja vastuu
2.2.6 Tutkijan kirjoittamat kertomukset

2.3 Tutkija soittajana - Musiikillisen tyylin tutkimus
2.3.1 Mestareilta kisälleille
2.3.2 Musisointi kertojien kanssa
2.3.3 Uuden soitteen opetteluprosessi
2.3.4 Soitteen analyysiprosessi
2.3.5 Opetteluprosessin ja analyysin rakenne

3. AINEISTO: SOITTAJAT, KERTOMUKSET JA SOITTEET

3.1 Eteläpohjalaiset soittajien elämäkerrallinen aineisto
3.2 Aineiston kaksi sukupolvea
3.3 Eteläpohjalaisten viulistien soiva aineisto

4. TANSSIMUSIIKIN MURROS

4.1 Soittaja oppijana
4.1.1 Soittamaan oppimisen tapojen muutos ja muuttumattomuus
4.1.2 Soittamaan oppimisen kaksi vaihetta - vai kolme?
4.1.3 Musiikillinen kasvuympäristö
4.1.4 Soittajien esikuvat lähellä
4.1.5 Ensimmäiset kosketukset soittimeen
4.1.6 Yhteisöllinen ja tilannesidonnainen tapa oppia

4.2 Hääpolskasta haitarijatsiin
4.2.1 Hääsoittaja
4.2.2 Tanssisoittaja yhtyeineen

5. JA SEN SOIVA TULKINTA

5.1 Soittotyylin muutos ja muuttumattomuus
5.1.1 Hääpelimanni Emil Riskun (s.1880) soittotyylistä
5.1.2 Tanssisoittaja Paavo Santaheinin (s.1926) soittotyylistä

5.2 Yhdessä soittamisen kokemuksista
5.2.1 Hiljaisen tiedon välittyminen
5.2.2 Soivan tiedon välittyminen
5.2.3 Soittotoverini Martti Viitalähteen (s.1924) soittotyylistä
5.2.4 Soittotoverini Pauli Kortesniemen (s.1929) soittotyylistä

6. TUTKIMUKSEN PROSESSI JA PROSESSIN TUTKIMUS

6.1 Tutkimuksen monitasoinen prosessi
6.2 Taiteellinen työ analyysivälineenä ja tutkimustuloksena
6.3 Tallenne tutkimustuloksena ja jatkotutkimuksen aineistona

Lähteet
Liitteet