Lauhan Spelit 23.7.2008

Lauhansarvi on luontomatkailukeskus Isojoella, Lauhanmaalla. (ks. http://www.lauhansarvi.fi) Toissapäivänä tiistaina Lauhansarvessa oli Lauhan Spelien toimikunnan kokous. Olin paikalla kertomassa omasta työstäni, tutustumassa paikkoihin tarkemmin sekä suunnittelemassa omaa konserttiani osaksi Lauhan Spelien ensi kesän ohjelmaa. Tapahtuma on talkoovoimin järjestettävä, mutta nykyään Isojoen kunnan kulttuuritoimintaan kiinteästi kuuluva tapahtuma. Se on neljänä aikaisempana vuonna kerännyt vuosittain 500–800 kuulijaa ja katsojaa. Tulevan kesän 23.heinäkuuta järjestettävä tapahtuma on järjestyksessään viides. Alun perin tapahtuma oli ikään kuin ”etäspelit”, ”varaslähtö” Eteläpohjalaisille Speleille, jotka kiertävät maakuntaa. Sittemmin Lauhan Speleistä on tullut oma itsenäinen ja paikallinen tapahtumansa, jossa tosin käy kuulijoita pidemmänkin matkan takaa.

Lauhan spelit on ensimmäinen tapahtuma, jossa väitöstyöni konserttikokonaisuudesta esitetään muutama osa.

Lauhansarven alueella on Spelien aikaan useampia esiintymispaikkoja. Minun konserttieni tarkoitukseen sopisivat mielestäni parhaiten Vanha koulu…

…tai Lauhantahti…

Tulevien päivien yhtenä työnä onkin kirjoittaa käsikirjoitus nimenomaan Lauhan Spelien konserttikokonaisuudesta. Mitkä osiot sopisivat parhaiten nimenomaan Isojoelle? Mitkä on mahdollista saada valmiiksi siihen mennessä? Ketkä soittajat ja muut esiintyjät ovat silloin käytettävissä?

Musiikin kuuntelemisesta

Mulla on jo jonkin aikaa ollut ikävä musiikin kuuntelua. En ole viime vuosina oikeastaan kuunnellut missään enkä minkäänlaista musiikkia. Töissä – hyvin harvoin – kuuntelen taustamusiikkina hyllyssä olevia cd:itä. Silloin kun harjoittelin paljon – esim. tutkintoja varten – niin kuuntelin tutkintobiisejä. Jos saan uuden levyn vaikkapa lahjaksi, niin saatan kuunnella sen muutaman kerran kotona. No tietenkin opetustöissä kuuntelen oppilaitten soittoa. Harjoitellessani kuuntelen omaa soittoa. Ja konserteissa livemusiikkia. Siinä se.

Oli pitkiä aikoja, meni vuosia, etten edes halunnut kuunnella musiikkia. Varsinkin kun opetin ja harjoittelin paljon, niin tuntui, että korvat haluavat lepoa vapaa-aikanaan. Mutta vähitellen, kuin salaa mulla on tullut ikävä päivittäistä musiikinkuuntelua, levyjen kuuntelua, lempimusiikeista nauttimista, uusien levyjen ja artistien löytämistä! Kuuntelemiseen uppoutumista ja ajatusten juoksua.

Kuljen joka päivä yli tunnin työmatkoja. Tehden mitä? Puhun puhelimessa, kirjoitan tekstiviestejä, päivitän kalenteria, katselen maisemia, joskus harvoin luen. Kuinka loistavaa aikaa matkustaminen olisikaan musiikin kuuntelemiselle, omaan maailmaan syventymiselle, ulkopuolisten äänien poissulkemiselle.

Eilen kävin ostamassa iPodin :) Se on turkoosinvärinen. Ja se on mun ikioma! Tänään olen käyttänyt lähes koko työpäiväni ensin tarpeellisten ohjelmien asentamiseen ja sen jälkeen biisien lataamiseen, albumien muodostamiseen ensin iTunes-ohjelmaan koneelleni ja sieltä sitten iPodiini. Olen aivan hengästynyt innostuksesta. Pikkuriikkisen huono omatunto meinaa vaivata, kun teen tätä työaikanani, mutta Maija lohdutti minua, että onhan tääkin väljästi määritellen mun työtäni. Pitäähän mun olla selvillä musiikin alasta laajemminkin kuin vain oman tutkimusaineistoni osalta.

Mun ikiomalle turkoosinväriselle iPodilleni ovat tiensä löytäneet jo: Tsuumi Sound System, Folkbarokki, Väsen, Hereä, Lure, Nordik Tre, Swåp, Zetaboo, Tracy Chapman… ja tehokasta työaikaa on vielä mooooonta tuntia jäljellä :)

Uudelleen aloittamisen vaikeus

MUSIIKKI & TUTKIMUS 2008 -symposium on ohi! Se vaati paljon voimavaroja meiltä järjestäjiltä, mutta kiitostakin saimme paljon!

Maanantaina pidin viimeiset opetustunnit tältä keväältä oppilailleni. Kyllä se taas asetti nämä molemmat itselle rakkaat työt uusiin mittasuhteisiin, kun piti sanoa oppilaille heihei moooooneksi kuukaudeksi. Ja vieläpä seisoa päätöksensä takana, sillä omapahan oli valintani.

Nyt olisi (tai olisi ollut jo) aika palata taas kunnolla väitöskirjan pariin! Sitä on ollut suorastaan ikävä symposiumimme järjestelemisen pitkinä viikkoina, mutta nyt kun siihen pitäisi tarttua kiinni ja lujaa, niin tarttuminen tuntuu täysin yliluonnolliselta toiminnalta. Kierrän ja kaarran, jahkaan ja keksin milloin mitäkin pikkusäätämistä, mutta siitä itse väitöskirjasta en saa kiinni millään. Koetin kiertoreittiä eli tarttua pelkästään yhteen osakokonaisuuteen eli artikkeliin, mutta se tuntui vielä työläämmältä. Ehkä tämä on ohimenevää, ja tarvitsen aikaa selviytyä edellisestä/edellisistä. Mutta hieman kurjalta se tuntuu silti. Koetan olla itselleni armollinen ja säätää sitten niitä pikkujuttuja pois alta. Huomenna otan viulun mukaan töihin, ja jos ei kirjoittaminen suju, niin otan viuluni ja arkistonauhat ja menen harjoitushuoneeseen soittamaan koko päiväksi. Siinä kypsyvät ajatuksetkin.

Syy hiljaisuuteen...

Tekstiä on viime aikoina kertynyt kovin vähän... Syy löytyy täältä

http://www.uta.fi/laitokset/mustut/symposium.html

Symposiumin jälkeistä elämää odotellen ja mukavaa pääsiäistä toivotellen,

Symposium-organisaattori